VIIMEISET VIIKOT

Ja taas on tälläisen ihmeellisimpien asioiden postaus haha. On vain helppoa kirjottaa itsellekkin muistiin sitten myöhemmäksi ne spesiaalimmat hetket. Vaikka kuinka joka hetki on upea, oon onnellinen mun rytmistä täällä, on silti hauska nähdä spesiaalimmat jutut ja esimerkiksi kaikki kuvat on tallessa. 

5.5 oli italialaisen tytön 18-vuotissynttärit. Ainut hyvä kuva yhdessä evan ja alexian (belgia) kanssa. Ilta oli hauska ja siellä oli tarjolla tooodella hyvää pitsaa haha.

7.5 tehtiin yhdessä mun hostäidin kanssa karjalanpiirakoita. Brasilialaisten makuun karjalanpiirakat oli liian vähän makeita mutta itse sain nauttia niistä haha. Ja kyllä mun hostperhe niitä kanelin ja sokerin kanssa söi...

10.5 oli kyllä monimuotoinen päivä. Illalla isaac lähti takaisin USAhan ja oli se kyllä aika surkeaa, ollaan jaettu sama klubi ja kaikesta aina toisellemme kerrottu. Onneksi hänellä on kaikki hyvin kotonaan!

Meitä oli siellä muutama vaihtari sanomassa heippoja!

Tässä melkein koko porukka jotka hänet kentälle saatteli.

10.5 aiemmin päivällä pidin esityksen tälläisessä julkisessa koulussa vähän köyhemmille lapsille. Kerroin mun vaihdosta ja suomesta, mutta pääasiana tässä esityksessä oli musiikki. Kerroin myös omista musiikkitaustoistani ja soitin heille kolme kappaletta. Hiukan jännitti, mutta hyvin se meni sitten loppujen lopuksi. Itseäni jäi vain harmittamaan kun mun klubi pisti tämän jutun samalle päivälle Isaacin lähdön kanssa joten en voinut koululla heidän kanssaan pidempään olla, kun kaasuteltiin lentokentälle.

11.5 mun hostäiti vei mut salonkiin, jossa mulle tehtiin kynnet. Koko huone loppujen lopuksi keskusteli mun kanssa vaihdosta, suomesta ja kaikesta. Oli se aika hauskaa haha.

27.5 mentiin yhdessä muutamien vaihtarien kanssa sellaiseen puistoon, koska se oli yhden meksikolaisen pojan viimeinen ilta. Olin jo silloin kipeä (en pystynyt puhumaan) mutta ulkona tuulesi kovaa ja se vain pahensi mun kipeyttä... No, oli silti ihan hauskaa mutta olisi ollut ehkä järkevämpi olla kotona.

Nyt on jäljellä enää 15 päivää ja niin paljon tekemistä edessä. Parannuin viimein ja nyt on taas energiaa tehdä asioita. Olen samaa aikaa iloinen että surullinen, tunteet ovat aika sekavia. Kohta nähdään suomi!

WEDDING NUMBER TWO

20-23.5 vietettiin mun hostäidin kotikaupungissa Rio Cascassa häitten parissa jo toisena viikonloppuna peräkkäin. Tällä kertaa mun mukana tuli Eva, australialainen tyttö. Mun hostäidin siskon tytär meni naimisiin ja nähtiin todella perinteiset häät. 

Tässä kuvassa on mä, eva ja mun hostäidin siskon tyttären tytär. Hän oli kyllä hyvin energinen pakkaus mutta aivan ihana tyttö.

Se on hauska kun täällä jo näinkin pienet lapset käyttää meikkiä ja mä hänelle meikkejä lainailin.

Perjantai-illalla oli juhla tälläisellä maatalolla (en muista sitä sanaa suomeksi). Perjantaina pariskunta meni naimisiin ns. siviilissä eli lain sanan alla, ja lauantaina sitten kirkossa. Eva oli hiukan järkyttynyt tästä possusta kun hän ei ollut ikinä sellaista nähnyt haha. Mutta siis tuolla maatalolla oli aivan uskomattoman hyvää grilliruokaa ja bändikin siellä soitti. Mut tietysti laitettiin soittamaan pianoa kun olen se tyttö suomesta joka soittaa pianoa haha. No, tämä kosketin olikin niin pieni ettei mun kappale mahtunut sen mittoihin, mutta ei se mitään, kyllä mä jotain sain soitettua

Launantaina aamulla oltiin ja kierreltiin mun hostäidin kanssa kaupunkia. Häät alkoivat klo 17 paikallisessa kirkossa. Joitain asioita oli samoja mutta jotkut taas erosivat kokonaan toisistaan. Kirkko oli sisältä väriltään kirkkaan sininen, mikä oli omaan silmään aika mielenkiintoinen. Kirkko oli kuitenkin koristeltu aivan upeasti!

Tässä kuvassa pystyy hiukan näkemään morsiamen pukua, se oli upea. Hän suunnitteli sen itse ja oli kyllä täydellinen hänen vartaloonsa. Seremonia oli kaunis vaikkei kukaan papin puheesta saanut selvää, koska mikrofoni oli huono.

Kirkosta suunnattiin sitten itse juhliin, ja kyllä meinaan mun ja Evan suut loksahti auki kun sinne tilaan astuttiin sisälle. Koristeet olivat aivan upeita ja en edes halua tietää kuinka paljon he häihin käyttivät rahaa.

Kakkukin oli vähän isompaa kokoa haha.

Mä ja aivan ihana Eva. Mun mekkovalinnat oli rajalliset joten käytin samaa molemmissa häissä haha. Ei onneksi ollut samaa väkeä kovinkaaan paljoa niin ei ketään tiedä.

Siis evalla on sellainen polaroid kamera ja vitsi että sellanen on siisti, saisipa itsekkin vinkvink XD
'

Mä, hostäiti ja eva <3

Häät olivat todella upeat, siellä oli bändi soittamassa ja tanssittiin yhteen asti yöllä. Kaikki sai myöskin läpsyt, joihin vaihdettiin kun jalat ei enää kestänyt korkoja. Oli hauska nähdä kahdet erilaiset häät ja tavata mun molempien hostvanhempien sukua.

DISNEY TEEMAPÄIVÄ

18.5 on tästä eteenpäin todella tärkeä päivä mulle. Meillä oli mun maailman parhaan luokan kanssa taas teemapäivä, tällä kertaa kaiken maailman satuhahmoilla. Pukeuduttiin yhdessä heti aamulla koulussa ja oltiin koko päivä asujen kanssa. Meillä oli noin 40 minuutin ohjelma, DJ soitti musiikkia, tansittiin ja koko koulu katseli. 

Mä ja mun ihania ystäviä <3

Jos joku ei vielä älynnyt, pukeuduin Frozenin Elsaksi. Mun kaverit ehdotti sitä ja ajattelin että miksi ei, olenhan mä suomesta ja täällä mä olen brassien näkökulmasta blondi haha. Tai ainakin he mua blondiksi sanoo mikä välillä ärsyttää.

Minä ja ihana Gabriel <3

Ruokatauon jälkeen suunnattiin tälläiseen julkiseen, valitettavasti köyhempien kouluun. Siellä meitä odotti noin 150 lasta, joiden kanssa leikittiin reilu tunti. Se lämmitti sydäntä niiin paljon, kun lapset tuli kyselemään, halus leikkiä ja päästä syliin. Siis se, että vain pukeutumalla asuun voi tehdä pienen lapsen päivästä niin paljon paremman saa jo hymyn huulille. Se ilo ja energia oli kyllä unohtamatonta, voi että mä rakastan tälläsiä pieniä hyviä juttuja. Ja siitäkin saa kiittää mun koulua, olen kyllä onnekas mun koulun suhteen kun tehdään tälläisiä juttuja.

Mä ja mun kaveriporukka, en tiedä miten selviän ilman heitä

Vaikka kuin oltiin kaiken maailman satuhahmoja, täytyi silti funkia tanssia hahaha.

Anna, elsa ja ihana pelle, mulla on kyllä niin hyvä luokka <3

Kaikki kolmoset tässä kuvassa. Meillä on todella hyvä yhteishenki

WEDDING NUMBER ONE

12-14.5 vietettiin viikonloppu Capitolio nimisessä kaupungissa. Mentiin mun hostisän siskon häihin. Nämä häät oli sellaisessa vartioidussa taloalueella. Morsian oli vuokrannut vieraille taloja sieltä alueelta ja itse häät olivat heidän "mökillään" vaikka ei se nyt ihan suomalaista mökkiä vastannut. 

Heidän talonsa ja muutenkin koko alue on aivan valtavan kaunis. He myös tekivät ison työn koristellessa häitä varten, oli uskomattoman kauniit häät.

Maisematkin olivat todella upeat ja oli hyvä sää, aurinkoista ja lämmintä. Illalla viileni mutta meille annettiin kaikille sellainen hartiahuivi (mun suomi vaan huononee) ja sillä sitten sai kylmää lykättyä

Mä ja mun aivan ihana hostäiti <3

Siis tämä on hauska, koska toi kakku ei ole aito, se on vaan sellanen kivinen koristekakku. Illalla he toivat pienemmän oikean kakun jonka vieraat sitten söivät ja noita makeisia oli todella paljon ympärillä

Saatiin hostäidin kanssa hostisäkin suostuteltua yhteiskuva ottamaan, hän useimmiten viihtyy kameran takana

Meillä oli hostäidin kanssa kauheat kuvailut, kuvailtiin toinen toisiamme

Häät oli aivan ihanat, seremonia oli kaunis ja tunteellinen ja juhlat sen jälkeen ihanat. Söin ihan liikaa hyvää ruokaa haha. Häissä vietin aikaa mun hostserkkujen kanssa ja oli kyllä ihana kokemus. Häät eivät kuitenkaan ihan perinteisemmästä päästä olleet. koska hän meni naimisiin kolmatta kertaa. Häissä tunsin paljon ihmisiä, koska olen hostisän puolelta paljon ihmisiä jo aiemmin tavannut, ja oli hauska nähdä kaikkia uudestaan.

TJ42, M I T Ä

Aika menee aivan liian nopeasti. Muistan kun kirjotin postausta siitä, miten olen puolivälissä vaihtoani. En voi uskoa, että siitä on jo neljä kuukautta. Kauhistuttaa ajatus Suomeen palaamisesta. Se merkitsee sitä, että mun pitää jättää kaikki se taakseni, minkä tänne vaivalla rakensin. Mun ihanan, parhaan hostperheen. Mun ihanan luokan ja ystävät. Kaikki vaihtarit keihin olen tutustunut. Mun elämän, mun rutiinit kaikki tutut asiat. Oon kotona kun kuljen kaduilla, otan busseja. En eksy enää, tiedän aina missä olen. Miten sellasesta voi vaan lähteä takasin siihen vanhaan elämään.

 En mä ole sama alina enää. Sisäsesti tai ulkosesti. Monet ihmiset saattaa ajatella, että vaihtovuosi on vuoden loma, mutta ei kyllä ole lähelläkään lomaa. Mulla ei ole aikaa nukkua, juoksen paikasta toiseen. Mun silmät on avautunu niin paljon. Oon oppinut arvostamaan Suomea niin paljon enemmän ja erilaisella tavalla. Meidän koulutusjärjestelmää, sitä että opettajia kunnioitetaan ja tunneilla opiskellaan. Oon kasvanut niin paljon. Vaikka portugalia jo oikein sujuvasti puhun, silti joskus kielimuuri iskee. Varsinkin jos on jotain ongelmia, kuten esimerkiksi kipeänä oleminen. Sillon sä olet yksin, kipeänä ja koitat hoitaa asioita. Sellanen kasvattaa. Tai kun sä otat väärän bussin, oot jo valmiiksi myöhässä ja oot menossa aivan väärään suuntaan. Ei siinä vaiheessa itketä vaan juostaan pysäkiltä sinne asti minne alunperin olit menossa.

Kun tänne lähdin, ajattelin että kyllä mulle vuodessa selviäisi mitä haluan tehdä isona, mitä opiskella. Mutta vieläkin se on täysi mysteeri. Onhan mulla ideoita aloista, jotka kiinnostaa, mutta ei se riitä. Ahdistaa niin paljon suomeen palaaminen ilman minkäänlaista hajua, mitä haluaa tehdä. Pitää palata lukion penkille ja valita kursseja siihen suuntaan viitaten, mitä aikoo kirjottaa yliopistoa varten. Mutta mitä sitten tekee kun ei ole harmaintakaan ajatusta mitä opiskella ja lukea. Kun tykkäät vähän kaikesta, historia ja yhteiskuntaoppi on todella kiinnostavaa, mutta myös kemia ja biologia.

Tai miten mä opin suomen kieliopin taas? Mun englanti ja suomi huononee sitä tahtia kun portugali paranee. Opin joka päivä uusia sanoja portugaliks. Mä en halua mun menettää mun portugalia. Sekin ahdistaa, että miten mä ylläpidän sitä suomesta käsin?

Olot on ristiriitaiset. Sinäänsä haluaisi palata suomeen, ikävä perhettä ja ystäviä on suuri. Mutta toinen puolisko haluaa jäädä, elää täällä sitä omaa unelmaansa. Suomessa odottaa vastuullisuudet, autokoulu, työt, itsenäisten kurssien kokeet, kaikki. Täällä vaikka olen paljon koulussa ja kuuntelen kyllä koulussa, ei se ole sama. Vaikka olen täällä itsenäisempi kuin mitä suomessa (ei tarvitse talvellakaan äidiltä ja iskältä täällä kyytiä kysyä kun on busseja) niin se tulee olemaan suomessakin erilaista.

Tai sit se talvi. Mä menen hupparilla ja farkuilla kun on kakskyt astetta lämmintä. Hauska katsella kuvia kun suomessa ihmiset ottaa aurinkoa 15 asteessa... Ootan kyllä innolla talvea, että pääsee laskettelemaan ja kunnon lumessa olemaan.

On vaikea saada ajatuksia kasaan, kun on 42 päivää jäljellä. Just puhuin tänään ihanan Maddyn kanssa tästä kaikesta ja hän sanoi että se vaan vaikeutuu, pelottaa sekin ajatus. Olen se kuuluisa hot mess tällä hetkellä. Mun seuraavat kaksi/kolme viikkoa on paikasta toiseen juoksemista, matkustamista ja vaikka mitä. Sinäänsä hyvä että on tekemistä, mutta siten se aika kuluu vain nopeammin...

NORMAALIELÄMÄ

Viimisestä arkipostauksesta on jo aika paljon aikaa. Eihän mun elämässä nyt mitään erikoista ole sinäänsä viimisen postauksen jälkeen tapahtunu. Oon matkustanu Iguacu putouksille ja Amazonille, joten se vei aika paljon viikonloppuja pois. Ja muutenkin viikolla juoksen joka päivä joka suuntaan, viikonloppuna pyrin tekemään asioita hostperheen ja brassien kanssa. Kolmas vuosi on kuitenkin hyvin raskas mun kavereille, joten heillä ei paljoa vapaa-aikaa ole. Heillä oli juuri kaksi viikkoa kokeita, kaiken maailman erilaisia kokeita (simulaatio ei ole suomeks oikea sana mutta se on miten niitä kokeita kutsutaan portugaliks). Nyt kun koerypeämä on heillä ohi, yritetään tehdä enemmän juttuja yhdessä! 

11.3 mut oltiin kutsuttu rotex-juhliin. Oli hauska nähdä kaikkia reboundeja pitkästä aikaa! Oli kiva päivä/ilta yhdessä.

Tässä on suunnilleen koko porukka. Ilta oli mahtava!

Pahoittelut huonosta kuvasta näin alkuun. 17.3 käytiin mun parin brassikaverin kanssa katsomassa Kaunotar ja hirviö, oli aivan mahtava elokuva!!! Itkinkin leffan aikana haha.

24.3 oli yksi parhaimmista päivistä mun kolmannen luokan aikana täällä. Meillä oli DiaD, eli jokainen pukeutui asuihin. Vain kolmoset pukeutui ja meidän välipalavälkällä kokoonnuttiin liikuntasaliin, meille oli dj ja hän soitti musiikkia. Kaikki tanssi ja juhli

No, miksiköhän Alina, yhden päivän varoitusajalla? TURISTIKSI!!! Olen jo muutenkin se ulkomaalainen mun koulussa, niin miksei pukeutuisi turistiksi. Mulla oli aurinkorasva ja kartta, vyölaukku, puhelimen vesisuojakotelo, aurinkolasit ja nimikyltti. Ja minas gerais turistipaita. Sain kyllä muutamat naurut ihmisiltä haha. Tässä kuvassa mun ihana kaveriporukka

Kodittomaksikin voi pukeutua, haha

Mun luokka, aivan ihania tyyppejä

Tämä kuva on 7.4, koulusta.Tästä väliltä mulla ei ollut melkein mitään kuvia. Ouro Pretossa käytiin, mutta muuten elämä oli normaalia. Viikot juoksin ja viikonloppuisin tein jotain, mutta en mitään erikoista. Kuitenkin, tämä kuva on koulusta. Olen jo kertonut, kuinka erilainen (välillä outo) brasilialainen koulu on. Olen nyt kolmannella, ja mun luokka sai tehtävän tehdä humoristisia esityksiä maan liikkeistä (esim. maanjäristyksistä) ja yksi ryhmä teki tälläisen ihan ihme räpin ihmeellisillä asuilla.

Hauska fakta, olen oppinu syömään pizzaa täällä. Inhosin suomessa pizzaa, mutta nykyään pystyn syömään sitä, en kuitenkaan kovinkaan usein.

26.4 tein makaronilaatikkoa mun hostperheelle ja Isaacille. Siitä tuli todella hyvää ja kyllä suomiruokaa alkaa olla ikävä. Vaikka olenkin 110% brasilialainen, koska otan riisiä vaikka olisi tarjolla makaronia ja perunaakin.

Täällä on viime aikoina näkynyt aivan uskomattomia auringonlaskuja. Tämän kuvan otin meidän päähengauspaikalta vaihtareitten kanssa, se oli upean näköinen!!

3.5 meillä oli erilainen rotarikokous. Ensinnäkin, se oli Isaacin viimeinen kokous ja meidän piirin kuvernööri oli paikalla ja juhlittiin myös äitienpäivää näin ennakkoon. Tässä on aika paljon mun klubin väkeä.

4.5 sain hienon mahdollisuuden päästä tutustumaan brasilialaiseen yliopistoon. (Hauska kun tututstun täällä yliopistoihin ja kaikkea, mutta suomessa lukiota kaksi vuotta jäljellä..) Mun odotukset oli aika alhaiset, mutta tämä yliopisto ylitti ne odotukset kyllä aivan täysin. Se oli tosi iso, moderni ja hieno. Tykkäsin.

Toinen kuva yliopistolta. Kierrettiin sitä pienen kisan merkeissä (brasilialaiset ottivat aivan liian tosissaan). Toivon, että mennään uudestaan tässä vielä ennen kotiinpalua, koska sieltä he lupailivat, että pääsisimme tutustumaan paremmin lääketieteen puolelle.

Elämä täällä on kovin arkista, ei mitään erikoista, taino on erikoisia juttujakin mutta ei niin paljoa. Mulla on rytmi täällä ja haluan elää mahdollisimman samanlaista rytmiä kuin mitä brasilialaiset elävät. Oon koulussa kaikki tunnit, niin aamu- että iltapäivän, käyn salilla usein jne. Päivän jälkeen usein kaadun kuolemanväsyneenä sänkyyn, ehkä hyväkin niin. Täällä on niin paljon vaihtareita, jotka eivät käy koulussa tai jos käyvät eivät käy iltapäivätunneilla, mutta mun mielestä se ei oo kunnolla sitä kulttuuriin sopeutumista. Itse haluan ainakin kokea kaiken mahdollisen. Ilman mun arkirytmiä ja rutiineja, en olisi varmastikkaan osallistunut salilla juoksukisaan, jossa ylitin itsenä. Tai en olisi vieraillut yliopistossa.  Ei mun tarvitse joka päivä nähdä muita vaihtareita, niinkuin jotkut ajattelevat.